Viikko #3, viimeiset päivät hotellilla

Kaksi viikkoa meni ihan hujauksessa, ja taas on yksi työssäoppiminen suoritettu. Aiemmin viikolla hyvästeltiin second chef ja eilen muut. Vähän kieltämättä tuntuu hassulta, ettei maanantaina tarvitsekaan enää mennä hotellille, vaihtaa vaatteita vähän liiankin lämmitetyssä henkilökunnan pukeutumistilassa ja ahertaa illallisvalmisteluissa.

Torstaiaamupäiväni alkoi rauhallisissa merkeissä. Nautin kahvia huoneessani kuunnellen kyyhkyjen kujerrusta raollaan olleesta ikkunasta. Aurinkokin paistoi niin ihanasti, että vähän harmitti kun joutui loppupäivän olemaan ikkunattomassa keittiössä.

Geneva lähti ulkoilemaan samalla ovenavauksella kuin me läksimme töihin.

Lisää hedelmäsalaattia. Tällä kertaa ihan koko ämpärillinen.

Porkkanaviipaleita, joita höyrytettiin 12 minuuttia. Se jäi taas epäselväksi, mihin porkkanat käytettiin. Ei ainakaan illallistarjoiluun.

Illallistarjoilu alkoi, mutta koska pöytävarauksia ei ollut montaa, ei odotettu kiirettäkään. Minä olin taas starters & sweets -puolella, ja joka pöytä tilasi alkuruuan.

Sinisimpukoiden valmistus sujuu jo vallan mainiosti. Annos myös näyttää upealta kulhoineen.

Collegen opiskelija näyttää mallia, kuinka vuohenjuusto valmistetaan alkuruoka-annokseen.

Pääsin itse kokeilemaan tohottimen käyttöä vuohenjuustoviipaleen kanssa. Juustolle valeltiin hieman rapsiöljyä.

Sain myös koota annoksen loppuun itse. Siihen tuli balsamicoa lautasen pohjalle, punajuurilohkoja, itse juusto, herneenversoja ja sitruunavedessä liotettuja omenasuikaleita. Koristeeksi vielä yrttiöljyä.

Torstain päätteeksi kokosin vielä juustolaudan. Asiakas saa valita useasta eri juustosta kolme (useimmat ottavat mm. Stiltonia), jotka asetellaan laudalle viinirypäleiden ja sellerin kanssa. Kuppiin tulee siideriomenasosetta, ja lauta viimeistellään aprikooseilla ja saksanpähkinöillä. Tarjoilija asettelee mukaan vielä neljä erilaista voileipäkeksiä ennen pöytään viemistä.

Hiljainen ilta tarkoitti, että keittiö saatettiin sulkea aiemmin. Head chef kävi varmistamassa, että pöytiä ei enää ole tulossa lisää ja keittiö suljettiin ja siivottiin puoli tuntia aiemmin. Olimme kuitenkin paikalla ihan työajan loppuun, juttelemassa head chefin kanssa kuinka nämä kaksi viikkoa on mennyt. Samalla jätimme arviointipaperit ja päiväkirjat pomolle kirjoitettavaksi, joka lupasi ne meille takaisin seuraavaksi päiväksi.

Perjantaina olimme taas third chefin ja ekalta päivältä tutun naispuolisen chefin kanssa. Minä pääsin mains-puolelle, mikä oli mahtavaa, koska third chefillä on kokemusta useammista eri ravintoloista ja hänen toimintatapansa eroaa aika paljon head chefistä ja second chefistä. Ja samalla taas huomaa sen, kuinka harjoittelijana pitää muistaa mukauttaa omat toimintatapansa pääkokin toimitapoihin sopivaksi.

Päiväni alkoi ravunlihan parissa. Silppusin yhden siemenistä ja kalvoista putsatun chilipaprikan ja kaksi salottisipulia, jotka sitten sekoitin ravunlihaan.

Sekaan lisättiin thaimaalaista maustetahnaa ja perunamuussia sekä yksi munankeltuainen. Sekoitin taikinan sileäksi käsin.

Taikinasta muotoilin rengasmuotilla rapukakkuja, jotka pakastettiin. Ne leivitetään myöhemmin, jotta ne voidaan fritata ennen tarjoilua.

Avustin third chefiä pasta carbonaran valmistuksessa. Sillä ruokittiin koko keittiöhenkilökunta sekä vastaanottovirkailijat.
Ensin freesattiin herkkusieniä ja pekonia. Niiden joukkoon lisättiin valkosipulia, valkoviiniä ja kermaa, ja se maustettiin suolalla ja valkopippurilla. Kun kastike oli keittynyt kokoon, pasta sekoitettiin kastikkeeseen. Ruoka annosteltiin lautasille ja koristeltiin parmesanilla ja persiljasilpulla. Kyytipojaksi saatiin itsetehdyt valkosipuli-yrttisämpylät. Oli tosi hyvää, vaikken itse sienistä juuri perusta.

Viisi pöytää ja kaksi huonepalvelutilausta. Pöytiin meni pääasiassa pihvejä, sekä yksi erikoinen hampurilainen, johon ei haluttu kantta eikä tomaattia ja ranskalaisten tilalle panache vegetables, eli höyrytetty vihanneslautanen.

Oli kiva päästä oikeasti tekemäänkin jotain pääruokapuolella, huomasi että ne yleisimmät annokset jäävät mieleen. Oli kiva saada osallistua annosten valmistamiseen enemmän kuin aiempina kertoina.

Työpäivän aikana pomo toimitti arviointipaperit meille takaisin (omani ainakin näytti erittäin hyvältä), ja toivotti meille oikein hyvää jatkoa.
Työpäivän päätteeksi muut kyselivät, että olimmehan viihtyneet ja toivoivat että olimme oppineet jotain uutta. Itse ainakin sain tästä kokemuksesta tosi paljon irti, ja monta asiaa joita ihan varmasti aion hyödyntää kotimaassa.

Tulee kyllä kamala ikävä tätä paikkaa ja kaikkia näitä ihmisiä, kun pitää palata kotiin viikon päästä. Ei se neljä viikkoa loppujen lopuksi ole ollenkaan pitkä aika.

Keskiviikon keitokset

Tänään oltiin taas head chefin ja collegelta tutun opiskelijan kanssa. Minä olin jälleen kerran alkuruokapuolella, ja ihan ekaksi pääsin tekemään dauphinoise potatoesia, eli perunagratiinia, joka koostuu ohuista perunasiivuista ja kermasta.

Kuorin parin kilon edestä isoja perunoita, jotka sitten mandoliinilla veistelin ohuiksi viipaleiksi. GN-astiaan ladoin vuorotellen kerroksen viipaleita ja ohuelti kermaa, kunnes kaikki perunaviipaleet oli käytetty.

Dauphinoise ennen uuniin menoa...

...ja uunissa olon jälkeen.

Uudessa uunimallissa on oma paisto-ohjelmansa gratiinille!

Kerkesin tehdä vielä perunasalaattia fish cakeja varten, ennen kuin menimme syömään.

Avustin collegen opiskelijaa alku- ja jälkiruokien kanssa. Siinä mielessä ihan kiva, koska yhtenäkään päivänä ei tilata samoja annoksia, vaan pääsee kokeilemaan uusia alkuruokia joka päivä.

Tämän päivän tilaussuosikit olivat viikunat ja oliivit, joita teimme useamman annoksen.

Pääsin myös kokoamaan sticky toffee pudding -annoksen. Jälkkäreiden kokoaminen on tosi kivaa!

Tiistain tapahtumia

Tänään oltiin erittäin hyvissä ajoin paikalla.

Kun tarjoilijoilta oli saatu lopullinen pöytävarausten henkilömäärä, voitiin alkaa misailemaan. Kiirettä oli luvassa iltaseitsemästä eteenpäin.

Ensiksi tehtiin third chefin kanssa pesto. Herneenversoja, valkosipulia, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesan-juustoa, öljyä, suolaa ja pippuria. Maistui tosi hyvältä! Pinjansiemenistä tuli tosi kiva jälkimaku.

Sitten tein hedelmäsalaattia huomista aamupalatarjoilua varten. Appelsiineja, vesimelonia, ananasta, kiivejä, viinirypäleitä ja omenoita.

Appelsiinin kuorista keitettiin "siirappia", joka jäähdytettiin jäillä. "Siirappi" kaadettiin hedelmäsalaatin sekaan. Jotkut tykkäävät käyttää mieluummin appelsiinimehua kuin keittää kuoret. Hyötykäyttö saa kuitenkin minulta ison plussan!

Valmista salaattia

Valkosipulinkynsiä ja sormisuolaa + terävä veitsi ja harras silppuaja = valkosipulitahna. Tämä oli kivaa puuhaa.

Satuin vilkaisemaan päivän suosituksia. Siellä komeili eilen valmistamani chocolate chip brownies!

Meiltä kysyttiin, mitä halusimme ruuaksi. Itse olin semmoisella tuulella, että kana voisi maistua. Saimme luvan valmistaa listalta broileriannoksen. Minä sitten rupesin hommiin! Broilerit nahkapuoli alaspäin kuumalle pannulle ja perunakroketit rasvakeittimeen. Broilereihin otettiin väri pintaan, pannulle laitettiin vähän vettä ja broilerit laitettiin pannuineen päivineen uuniin, jossa ne saivat kypsyä rauhassa. Kun ne olivat kypsän tuntuisia, höyryuuniin meni juuriselleripyrettä, lehtikaalia ja paahdetut sipulinpuolikkaat. Liedellä lämmitettiin kanalientä ja itse tehtyä demi glacea.

Valmis annos, kokosin itse omani ja nuorisopuolen opiskelija omansa. Kastike peiliksi ja pääraaka-aine keskeisimpänä, juuri kuten kotopuolessa opetettiin.

Koska pääruokailutilassa oli asiakkaita, söimme tänään syrjemmällä. Ikkunasta näkyi ihanasti auringonlasku.

Iltaruuan aikana tuli juteltua third chefin kanssa. Tuli puhetta siitä, että ollaanko täällä yleensäkin "rentoja", huolettomia, työpaikoilla tällä alalla. Näin kuulemma on. Työntekijöille ei saa huutaa eikä raivota, virheistä totta kai pitää puhutella, mutta Gordon Ramsayn kaltainen raivoaminen ei ole tavanomaista enää missään. 20 vuotta sitten ehkä vielä oli, mutta ei enää. Ja onhan se mukavempaa työskennellä paikassa, jossa on hyvä ilmapiiri.
Varmasti välillä jonkun pinna kirenee, kuten missä tahansa, mutta pääasiassa työnteko sujuu ilman sen pahempaa stressaamista.
Tulee kyllä ihan varmasti ikävä tätä paikkaa, kun palaan kotiin. Ja kokin paikkoja on kuulemma täällä tarjolla enemmän kuin kokkeja! Jospa saisi toisen osapuolen suostumaan muuttoon tälle saarelle joskus...

Tarjoilun alkaessa paloiteltiin chocolate brownies. Sain kehuja, että ne olivat onnistuneet tosi hyvin, suklaapalat olivat prikulleen keskellä eivätkä olleet vajonneet pohjalle. Sain itse maistaa myös pois leikatusta osasta palan. On hirmu hyvää!

Pähkinä-parfait, joka maistuu tosi hyvälle!

Seurasin, kun third chef viimeisteli creme bruleen. Hän suosii ihan tosi pientä kerrosta ruokosokeria, jonka sulattaa bruleen päälle.

Chocolate brownie annokset. Ylempi Third chefin ja alempi minun kokoamana.

Ilta oli kiireinen, alkuruokia meni monta, ja jälkkäreitäkin useampi. Olimme vähän yliaikaa, sillä halusimme auttaa viimeisten jälkkärien kanssa. Hyvästelimme second chefin, joka lähtee pitkälle vapaalle huomenna, eli emme häntä enää näe.

Viikonlopun viettoa ja toisen työviikon alku

Viikonloppu sujui omalta osaltani rauhallisemmissa merkeissä, taas.

Lauantaina lähdin puolenpäivän paikkeilla keskustaan. Päätin kiertää sellaiset kaupat, joissa en vielä ollut käynyt. Ensimmäinen vastaantullut oli TK Maxx. Ihan ensiksi siellä tulee vastaan rekkikaupalla vaatteita ja kenkiä.
Ikkunasta kuitenkin näin että siellä on muutakin kuin vaatteita. Ja totta tosiaan, liukuportaista jyrkästi oikealla, muutama hylly käyttötavaroita.

Löysin kotiinviemisiksi kauan metsästämäni pressopannun (jota ei Kouvolasta löydy läheskään näin halvalla) ja kivan värisen veitsen. Jälkimmäinen tuodaan kotiin ruumassa, ensin mainittu käsimatkatavaroissa.

Sitten käväisin Poundlandissa, jossa kaikki tuotteet maksavat punnan. Löysin mm. muutaman kerän kivaa neulelankaa.

Kiersin muutaman muunkin kaupan ja katselin ympärilleni, ihmisiä virtasi taas kohti tivolia. Oli kuitenkin aika kylmä, enkä viitsinyt enää uudestaan yrittää samoja pelejä, joten jätin tivolikierroksen väliin.

Palasin takaisin majapaikkaan kolmen maissa, ja vietin loppupäivän olohuoneessa. Riikinkukkopariskunta, Pea ja Pod, ilmaantuivat ruokailemaan etupihalle, ja perheen kissa, Geneva, teki hieman lähempää tuttavuutta.

Illalla sain edellisenä lauantaina aloittamani kaulaliinan valmiiksi.

Olin suunnitellut meneväni sunnuntaiaamuna car boot saleen vähän matkan päähän seurakuntakeskukselle. Suunnitelma muuttui, kun lauantai-ilta venähti pitkäksi juututtuani katsomaan elokuvia huoneessani Netflixistä. Vielä on yksi sunnuntai jäljellä, jolloin ehtii kirpparilla käymään! Pakotan itseni ylös ensi sunnuntaina vaikka mikä olisi!

Perheen koiria (Ben, Alfie ja Charlie) oli ihan pakko käydä tervehtimässä.
Pea ja Pod palasivat ruokittavaksi, tällä kertaa takapihalle. Ne yrittivät herättää huomiota nokkimalla olohuoneen liukuoven ikkunaa. Pitkään niitä saikin ihailla tosi läheltä.

Tänä aamuna Geneva tuli taas tutkimaan huonettani ja kerjäämään rapsutuksia. On tosi mukavaa, että se on jo sen verran tottunut minuun, että se tulee itsestään katsomaan :) lievittää samalla ikävää, kun en omaa kissaani ole nyt kahteen viikkoon saanut syliin.

Taksi tuli taas myöhässä hakemaan meitä töihin. Olin autoa tilatessa pyytänyt, että tulisi 10 minuutin sisään. Odotimme puoli tuntia. Kolmas kerta, kun näin käy. Edellisellä kerralla kuski oli ajanut vika paikkaan. Täytyy ruveta soittamaan taksi aikaisemmin, vaikka se yleensä tuleekin ajoissa.

Pääsimme lopulta töihin ja vaatteet vaihdettuamme olimme taas valmiita tutustumaan alku-, pää- ja jälkiruokien valmistukseen.

Minä olin taas second chefin kanssa pääruokapuolella, nuorisopuolen opiskelija alku-ja jälkiruokapuolella collegella tapaamamme opiskelijan kanssa.

Ekaksi pääsin käsittelemään ankankoipia, joista tehtiin duck rillettes, pateen tapainen ruokalaji.
Koivet oli maustettu mustapippurilla ja murskatuilla laakerinlehdillä ja haudutettiin kypsiksi ankanrasvassa. Kypsymisaikaa oli 7 tuntia, joten liha koivissa oli helposti revittävää.

Poistin koivista nahan ja revin lihan kulhoon, varmisten ettei joukkoon päässyt pieniä, teräviä luita.

Revittyyn lihaan lisättiin persiljaa, sinappia (jota ei ole jauhettu, vaan siemenet ovat kokonaisina muiden ainesten kanssa), brandya, vähän ankanrasvaa, suolaa ja mustapippuria. Ankanrasvaa siksi, että liha hyytelöityy tekeytyessään kylmiössä.
Sekoitin lihan ja mausteet käsin, tarkistaen maun, tietenkin.

Lihaseoksesta muotoiltiin pötköjä, jotka sitten käärittiin tiukasti kelmuun.

Sitten sain tehdä chocolate chip brownieseja. Sain käsinkirjoitetun ohjeen. Tismalleen samanlainen, mitä itse käytän suklaaleivoksiin ja -kakkupohjiin, joskin kotona korvaan sulatetun suklaan jauhoihin sekoitetulla kaakaojauheella.

Sulatin siis vesihauteessa tummaa suklaata ja voita. Samaan aikaan mittasin vaa'alla muut ainekset ja vispasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi.

Piti odottaa, että suklaa-voiseos jäähtyi, etteivät kananmunat hyytyisi kun lisään suklaan. Sitten loput ainekset sekaan, lopuksi vielä maito- ja valkosuklaanappeja, jotka nosteltiin varovasti taikinan sekaan.

Täytyy alkaa tekemään näin kotopuolessakin; leivinpaperi rutataan ja kastellaan, jolloin se pysyy vuoassa paremmin ja leivonnainen irtoaa siitä valmiina paremmin. Paksu leivostaikina nimittäin meni ihan nurkkiin asti vaivatta.

Kun brownie-pelti meni uuniin, minä sain valmistaa meille iltaruuan. Tein "helpon ja nopean" jauhelihapastan. Penne-pastaa, jauhelihaa, sipulia, herneitä ja maissia. Muut eivät uskaltaneet ainakaan vielä maistaa, ylijääneet kyllä otettiin talteen

Tällaisia näkymiä saamme ihailla ruokaillessamme. Helikoptereita kuulemma laskeutuu tähän.

Opettaja collegelta piipahti katsomaan, mitä meille kuuluu. Harmi, ettei hän ehtinyt jäämään pidemmäksi aikaa.

Illallistarjoilu alkoi, ja annoksia meni ehkä 8 ensimmäisen tunnin aikana.

Joku tilasi porsasta bluena. Paistoaste, jota ei Suomessa käytetä. Siihen otetaan vain väri pintaan. Se meni samaan pöytään kuin vieressä oleva pork belly.

Ilta oli tosi hiljainen. Tilauksia ei tullut kovin montaa ja se loppui kokonaan kahdeksan maissa. Meillä kaikills oli vähän tylsää, chefit ja tiskari katsoivat jalkapalloa kännyköillään ja me nuorisopuolen opiskelijan kanssa muistelimme suomalaisia lastenlauluja ja rallattelimme niitä kaksistaan. Mahtoi olla kuulemisen arvoista kun lurittelimme ääneen pätkiä eri lauluista!

Puoli yhdeksän aikaan meille annettiin lupa lähteä kotiin, sillä mitään tekemistä ei ollut. Soitin taksin ja odotellessa sain viimein kunnollisen kuvan hotellin päärakennuksesta, jossa myös pääasiallisesti työskentelemme.

Toivottavasti huomenna on vähän enemmän tekemistä, etenkin kun nuorisopuolen opiskelija menee hoitamaan tilaisuuden tarjoilua head chefin kanssa, joten itse olen illallistarjoilussa apuna.