Viikonlopun viettoa ja toisen työviikon alku

Viikonloppu sujui omalta osaltani rauhallisemmissa merkeissä, taas.

Lauantaina lähdin puolenpäivän paikkeilla keskustaan. Päätin kiertää sellaiset kaupat, joissa en vielä ollut käynyt. Ensimmäinen vastaantullut oli TK Maxx. Ihan ensiksi siellä tulee vastaan rekkikaupalla vaatteita ja kenkiä.
Ikkunasta kuitenkin näin että siellä on muutakin kuin vaatteita. Ja totta tosiaan, liukuportaista jyrkästi oikealla, muutama hylly käyttötavaroita.

Löysin kotiinviemisiksi kauan metsästämäni pressopannun (jota ei Kouvolasta löydy läheskään näin halvalla) ja kivan värisen veitsen. Jälkimmäinen tuodaan kotiin ruumassa, ensin mainittu käsimatkatavaroissa.

Sitten käväisin Poundlandissa, jossa kaikki tuotteet maksavat punnan. Löysin mm. muutaman kerän kivaa neulelankaa.

Kiersin muutaman muunkin kaupan ja katselin ympärilleni, ihmisiä virtasi taas kohti tivolia. Oli kuitenkin aika kylmä, enkä viitsinyt enää uudestaan yrittää samoja pelejä, joten jätin tivolikierroksen väliin.

Palasin takaisin majapaikkaan kolmen maissa, ja vietin loppupäivän olohuoneessa. Riikinkukkopariskunta, Pea ja Pod, ilmaantuivat ruokailemaan etupihalle, ja perheen kissa, Geneva, teki hieman lähempää tuttavuutta.

Illalla sain edellisenä lauantaina aloittamani kaulaliinan valmiiksi.

Olin suunnitellut meneväni sunnuntaiaamuna car boot saleen vähän matkan päähän seurakuntakeskukselle. Suunnitelma muuttui, kun lauantai-ilta venähti pitkäksi juututtuani katsomaan elokuvia huoneessani Netflixistä. Vielä on yksi sunnuntai jäljellä, jolloin ehtii kirpparilla käymään! Pakotan itseni ylös ensi sunnuntaina vaikka mikä olisi!

Perheen koiria (Ben, Alfie ja Charlie) oli ihan pakko käydä tervehtimässä.
Pea ja Pod palasivat ruokittavaksi, tällä kertaa takapihalle. Ne yrittivät herättää huomiota nokkimalla olohuoneen liukuoven ikkunaa. Pitkään niitä saikin ihailla tosi läheltä.

Tänä aamuna Geneva tuli taas tutkimaan huonettani ja kerjäämään rapsutuksia. On tosi mukavaa, että se on jo sen verran tottunut minuun, että se tulee itsestään katsomaan :) lievittää samalla ikävää, kun en omaa kissaani ole nyt kahteen viikkoon saanut syliin.

Taksi tuli taas myöhässä hakemaan meitä töihin. Olin autoa tilatessa pyytänyt, että tulisi 10 minuutin sisään. Odotimme puoli tuntia. Kolmas kerta, kun näin käy. Edellisellä kerralla kuski oli ajanut vika paikkaan. Täytyy ruveta soittamaan taksi aikaisemmin, vaikka se yleensä tuleekin ajoissa.

Pääsimme lopulta töihin ja vaatteet vaihdettuamme olimme taas valmiita tutustumaan alku-, pää- ja jälkiruokien valmistukseen.

Minä olin taas second chefin kanssa pääruokapuolella, nuorisopuolen opiskelija alku-ja jälkiruokapuolella collegella tapaamamme opiskelijan kanssa.

Ekaksi pääsin käsittelemään ankankoipia, joista tehtiin duck rillettes, pateen tapainen ruokalaji.
Koivet oli maustettu mustapippurilla ja murskatuilla laakerinlehdillä ja haudutettiin kypsiksi ankanrasvassa. Kypsymisaikaa oli 7 tuntia, joten liha koivissa oli helposti revittävää.

Poistin koivista nahan ja revin lihan kulhoon, varmisten ettei joukkoon päässyt pieniä, teräviä luita.

Revittyyn lihaan lisättiin persiljaa, sinappia (jota ei ole jauhettu, vaan siemenet ovat kokonaisina muiden ainesten kanssa), brandya, vähän ankanrasvaa, suolaa ja mustapippuria. Ankanrasvaa siksi, että liha hyytelöityy tekeytyessään kylmiössä.
Sekoitin lihan ja mausteet käsin, tarkistaen maun, tietenkin.

Lihaseoksesta muotoiltiin pötköjä, jotka sitten käärittiin tiukasti kelmuun.

Sitten sain tehdä chocolate chip brownieseja. Sain käsinkirjoitetun ohjeen. Tismalleen samanlainen, mitä itse käytän suklaaleivoksiin ja -kakkupohjiin, joskin kotona korvaan sulatetun suklaan jauhoihin sekoitetulla kaakaojauheella.

Sulatin siis vesihauteessa tummaa suklaata ja voita. Samaan aikaan mittasin vaa'alla muut ainekset ja vispasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi.

Piti odottaa, että suklaa-voiseos jäähtyi, etteivät kananmunat hyytyisi kun lisään suklaan. Sitten loput ainekset sekaan, lopuksi vielä maito- ja valkosuklaanappeja, jotka nosteltiin varovasti taikinan sekaan.

Täytyy alkaa tekemään näin kotopuolessakin; leivinpaperi rutataan ja kastellaan, jolloin se pysyy vuoassa paremmin ja leivonnainen irtoaa siitä valmiina paremmin. Paksu leivostaikina nimittäin meni ihan nurkkiin asti vaivatta.

Kun brownie-pelti meni uuniin, minä sain valmistaa meille iltaruuan. Tein "helpon ja nopean" jauhelihapastan. Penne-pastaa, jauhelihaa, sipulia, herneitä ja maissia. Muut eivät uskaltaneet ainakaan vielä maistaa, ylijääneet kyllä otettiin talteen

Tällaisia näkymiä saamme ihailla ruokaillessamme. Helikoptereita kuulemma laskeutuu tähän.

Opettaja collegelta piipahti katsomaan, mitä meille kuuluu. Harmi, ettei hän ehtinyt jäämään pidemmäksi aikaa.

Illallistarjoilu alkoi, ja annoksia meni ehkä 8 ensimmäisen tunnin aikana.

Joku tilasi porsasta bluena. Paistoaste, jota ei Suomessa käytetä. Siihen otetaan vain väri pintaan. Se meni samaan pöytään kuin vieressä oleva pork belly.

Ilta oli tosi hiljainen. Tilauksia ei tullut kovin montaa ja se loppui kokonaan kahdeksan maissa. Meillä kaikills oli vähän tylsää, chefit ja tiskari katsoivat jalkapalloa kännyköillään ja me nuorisopuolen opiskelijan kanssa muistelimme suomalaisia lastenlauluja ja rallattelimme niitä kaksistaan. Mahtoi olla kuulemisen arvoista kun lurittelimme ääneen pätkiä eri lauluista!

Puoli yhdeksän aikaan meille annettiin lupa lähteä kotiin, sillä mitään tekemistä ei ollut. Soitin taksin ja odotellessa sain viimein kunnollisen kuvan hotellin päärakennuksesta, jossa myös pääasiallisesti työskentelemme.

Toivottavasti huomenna on vähän enemmän tekemistä, etenkin kun nuorisopuolen opiskelija menee hoitamaan tilaisuuden tarjoilua head chefin kanssa, joten itse olen illallistarjoilussa apuna.