Kaksi viikkoa meni ihan hujauksessa, ja taas on yksi työssäoppiminen suoritettu. Aiemmin viikolla hyvästeltiin second chef ja eilen muut. Vähän kieltämättä tuntuu hassulta, ettei maanantaina tarvitsekaan enää mennä hotellille, vaihtaa vaatteita vähän liiankin lämmitetyssä henkilökunnan pukeutumistilassa ja ahertaa illallisvalmisteluissa.
Torstaiaamupäiväni alkoi rauhallisissa merkeissä. Nautin kahvia huoneessani kuunnellen kyyhkyjen kujerrusta raollaan olleesta ikkunasta. Aurinkokin paistoi niin ihanasti, että vähän harmitti kun joutui loppupäivän olemaan ikkunattomassa keittiössä.
Geneva lähti ulkoilemaan samalla ovenavauksella kuin me läksimme töihin.
Lisää hedelmäsalaattia. Tällä kertaa ihan koko ämpärillinen.
Porkkanaviipaleita, joita höyrytettiin 12 minuuttia. Se jäi taas epäselväksi, mihin porkkanat käytettiin. Ei ainakaan illallistarjoiluun.
Illallistarjoilu alkoi, mutta koska pöytävarauksia ei ollut montaa, ei odotettu kiirettäkään. Minä olin taas starters & sweets -puolella, ja joka pöytä tilasi alkuruuan.
Sinisimpukoiden valmistus sujuu jo vallan mainiosti. Annos myös näyttää upealta kulhoineen.
Collegen opiskelija näyttää mallia, kuinka vuohenjuusto valmistetaan alkuruoka-annokseen.
Pääsin itse kokeilemaan tohottimen käyttöä vuohenjuustoviipaleen kanssa. Juustolle valeltiin hieman rapsiöljyä.
Sain myös koota annoksen loppuun itse. Siihen tuli balsamicoa lautasen pohjalle, punajuurilohkoja, itse juusto, herneenversoja ja sitruunavedessä liotettuja omenasuikaleita. Koristeeksi vielä yrttiöljyä.
Torstain päätteeksi kokosin vielä juustolaudan. Asiakas saa valita useasta eri juustosta kolme (useimmat ottavat mm. Stiltonia), jotka asetellaan laudalle viinirypäleiden ja sellerin kanssa. Kuppiin tulee siideriomenasosetta, ja lauta viimeistellään aprikooseilla ja saksanpähkinöillä. Tarjoilija asettelee mukaan vielä neljä erilaista voileipäkeksiä ennen pöytään viemistä.
Hiljainen ilta tarkoitti, että keittiö saatettiin sulkea aiemmin. Head chef kävi varmistamassa, että pöytiä ei enää ole tulossa lisää ja keittiö suljettiin ja siivottiin puoli tuntia aiemmin. Olimme kuitenkin paikalla ihan työajan loppuun, juttelemassa head chefin kanssa kuinka nämä kaksi viikkoa on mennyt. Samalla jätimme arviointipaperit ja päiväkirjat pomolle kirjoitettavaksi, joka lupasi ne meille takaisin seuraavaksi päiväksi.
Perjantaina olimme taas third chefin ja ekalta päivältä tutun naispuolisen chefin kanssa. Minä pääsin mains-puolelle, mikä oli mahtavaa, koska third chefillä on kokemusta useammista eri ravintoloista ja hänen toimintatapansa eroaa aika paljon head chefistä ja second chefistä. Ja samalla taas huomaa sen, kuinka harjoittelijana pitää muistaa mukauttaa omat toimintatapansa pääkokin toimitapoihin sopivaksi.
Päiväni alkoi ravunlihan parissa. Silppusin yhden siemenistä ja kalvoista putsatun chilipaprikan ja kaksi salottisipulia, jotka sitten sekoitin ravunlihaan.
Sekaan lisättiin thaimaalaista maustetahnaa ja perunamuussia sekä yksi munankeltuainen. Sekoitin taikinan sileäksi käsin.
Taikinasta muotoilin rengasmuotilla rapukakkuja, jotka pakastettiin. Ne leivitetään myöhemmin, jotta ne voidaan fritata ennen tarjoilua.
Avustin third chefiä pasta carbonaran valmistuksessa. Sillä ruokittiin koko keittiöhenkilökunta sekä vastaanottovirkailijat.
Ensin freesattiin herkkusieniä ja pekonia. Niiden joukkoon lisättiin valkosipulia, valkoviiniä ja kermaa, ja se maustettiin suolalla ja valkopippurilla. Kun kastike oli keittynyt kokoon, pasta sekoitettiin kastikkeeseen. Ruoka annosteltiin lautasille ja koristeltiin parmesanilla ja persiljasilpulla. Kyytipojaksi saatiin itsetehdyt valkosipuli-yrttisämpylät. Oli tosi hyvää, vaikken itse sienistä juuri perusta.
Viisi pöytää ja kaksi huonepalvelutilausta. Pöytiin meni pääasiassa pihvejä, sekä yksi erikoinen hampurilainen, johon ei haluttu kantta eikä tomaattia ja ranskalaisten tilalle panache vegetables, eli höyrytetty vihanneslautanen.
Oli kiva päästä oikeasti tekemäänkin jotain pääruokapuolella, huomasi että ne yleisimmät annokset jäävät mieleen. Oli kiva saada osallistua annosten valmistamiseen enemmän kuin aiempina kertoina.
Työpäivän aikana pomo toimitti arviointipaperit meille takaisin (omani ainakin näytti erittäin hyvältä), ja toivotti meille oikein hyvää jatkoa.
Työpäivän päätteeksi muut kyselivät, että olimmehan viihtyneet ja toivoivat että olimme oppineet jotain uutta. Itse ainakin sain tästä kokemuksesta tosi paljon irti, ja monta asiaa joita ihan varmasti aion hyödyntää kotimaassa.
Tulee kyllä kamala ikävä tätä paikkaa ja kaikkia näitä ihmisiä, kun pitää palata kotiin viikon päästä. Ei se neljä viikkoa loppujen lopuksi ole ollenkaan pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti